Heräsin 11:45 ja äiti soittikin heti, kun olin pukenu, että ne on tulossa. Mä sitten lähdin porukoiden kanssa kaupoille. Ostin vähäsen ruokaa, kaks uutta huulirasvaa, korvalaput ja muutamat uudet alkkarit. Kattelin yhessä kaupassa, kun oli ihana mekko ja olisin kovasti halunnu ostaa sen, mutta mulla oli vaan 5€ käteistä ja se makso 15€ enkä olis ehtinyt ostaa, kun äiti hoputteli kauheesti, kun iskä odotti. Mä myös mainitsin äitille niistä kengistä, aika montakin kertaa, mutta ei se ottanu vihjettä sitten millään, niin enpä saanut kenkiä. Joudun siis ilmeisesti ite ostaan ne jossain vaiheessa. Kyselin myös porukoilta, että pääsenkö huhtikuussa Suomeen, kun Tealla on tuparit ja synttärit. Ne ei vastannu vielä kyllä, mut ne kyllä vihjas sitä, että pääsen, kun puhuttiin siitä, et jos tulisin pääsiäissunnuntaina takas, koska mulla on varmaan maanantaina koulua, koska Viro. Sit äiti vielä varmisti, että kai mä nyt sitten osaisin kulkee yksin ja vastasin myöntävästi. Jos iskee ongelmia Helsingin puolella, niin voin soitella ihmisille, mm. siskopuolelleni joka asuu Helsingissä, mutta sitä en mainitse porukoille sattuneista syistä.
Päätin siinä kun puhuttiin porukoiden kanssa siitä Suomen matkasta, että käynkin sitten tänään koulussa, niin voin tiedustella opettajilta, että onko meillä sillon p-maanantaina koulua vai ei. Mua kyllä tosin pelottaa vähän mennä kouluun näin pitkästä aikaa, kun en ole sielä käynyt sitten marraskuun lopun ;_;. Mä vaan mietin kovasti, mitä sanoisin selitykseks että miks en ole ollu koulussa pitkään aikaan. Ajattelin vaan sanoa, että mä en halua puhua siitä, mutta ne vois huolestua, joten taidan vaan olla hiljaa ja sanoo, etten tiedä. Mua silti jännittää mennä niiden kaikkien oppilaiden kanssa sinne, kun ne kuitenkin alkaa kyseleen miksen ole ollu koulussa ja niille on vähän vaikeempi selittää, kun en osaa tota viron kieltä vielä niin hyvin. ;_;
Ostin kaupasta pitkästä aikaa teetä, vadelma-mansikkaa. Mun on pitkän aikaa tehnyt mieli tota tiettyä teetä. Muusta teestä en sitten niin paljoa välitäkkään. Päätin, että alan juomaan teetä 'mustana'. Jotenkin se maito vaan pilaa sen maun, vaikka oonkin tottunut laittaan maitoo teehen ja kahviin. Kahvissa se on edelleen ehdoton.
Nyt mun pitäis vielä löytää Tealle ja Anniinalle synttärilahjat. Anniinaa varten mulla onkin jo yks pieni, mutta haluan ostaa jotain vähän hienompaakin. Tean lahjasta mulla ei ole vielä harmaistakaan aavistusta. Oon yleensä todella huono ostaan lahjoja, minkä vuoks mä olen yleensä antanut rahaa lahjaks, mutta mä haluan nyt erikoistua tähän lahjojen ostoon, koska mä olen kuitenkin ens vuonna täysikänen ja sitten alkaa elämä ja jos mä perustan joskus perheen, niin pitäähän mun nyt lahjoja osata ostaa herran jumala. Saan tän kyllä kuulostaan niin paljon vakavemmalta mitä tää oikeesti on, mutta oon ihan paniikissa aina lahjojen suhteen. Itse kun tykkään lahjasta, oli se sitten vaikka vaan pelkkä kortti, mutta muiden kohdalla mulla tulee aina kamala paniikki, että pitääkö ne mun lahjoista, vaikka ne sanois, että niille riittää pelkkä paikalla olo.
Nyt mä alan valmistautua siihen kouluun lähtöön. Syön, juon teeni ja dataan hetken. Sitten mun pitäis kattoo mitä puen (lähinnä enään pitkähihanen pitäis kattoo), pakata reppu ja sitten musta tuntuu että kello onkin jo sen verran, että pitäis lähtee. Hirvittää ajatuskin koulusta ja siitä ahdistuksesta mitä mä sielä joudun kokemaan taas. Mä en vaan pysty sanomaan porukoille, että mä en tykkää käydä sielä. Koitin tänään avata suuni vaikka kuinka monta kertaa, mutta ääntä ei tullu. Mua vaan ahdistaa ajatus siitä, että joudun taas käymään tän keskustelun niiden kanssa, että mä en halua käydä sielä. Viimeks ne vaan nauro ja sano, että ''käy se nyt vaan loppuun''. Mua ahdistaa jo se, kun ne ei ymmärrä kuinka mua sielä ahdistaa käydä. Mä en ensinnäkään pidä sielä kun vaan yhdestä opettajasta, ne muut on kovin ahdistavia jostain syystä ja ne oppilaat on vaan liian pirteitä ja ne puhuu mulle koko ajan. Ei mua haittaa se, että ne puhuu, vaan se, että mä en osaa vastata. Ymmärrän kyllä kaiken mitä ne sanoo, mutta mä en osaa silti vastata. Jos vastaan suomeks, ne ei ymmärrä, ja viroa mä en tosiaan osaa niin hyvin. Ymmärrän, mutten osaa itse puhua.
Miks täällä asuminen on niin ahdistavaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti